Ulospäin voi ehkä näyttää siltä että islamissa on paljon sääntöjä. Muslimin elämä voi ehkä vaikuttaa ei niin vapaalta kuin mihin länsimaissa on totuttu.
Kuitenkin, jos mietimme vaikka tavallista uskonnotontakin kansalaista, häntäkin säätelevät lait, vähintään asuinmaansa lait.
Kukaan normaali ihminen ei kuitenkaan kävele kadulla jatkuvasti itseään muistuttaen esim. "älä varasta, älä varasta."
Laeista on tullut hänelle normi eikä hänen tarvitse niitä erikseen miettiä. Ei hän koe että nämä säännöt jotenkin rajoittavat hänen elämäänsä. "Äh kun varastaminen on kiellettyä.."
Sama muslimin kohdalla. Ei muslimi elä ajatellen 24/7 että voi kun en saa tehdä asiaa x ja y.
"Säännöt" ovat niin luonnollinen osa elämää ettei niitä osaa ajatella sääntöinä. Tämä etenkin silloin kun ihminen on kasvatettu islamiin. Esimerkiksi harva muslimi miettii aktiivisesti että voi kun sianliha on kielletty. Voi kun alkoholin nauttiminen on kielletty. Jne. Ei-muslimi taas näkee ensimmäisten asioiden joukossa islamiin liittyen sen, että mitkä asiat ovat islamissa kiellettyjä.
Asia on hieman monimutkaisempi silloin kun islamiin käännytään vanhemmalla iällä ja koko edeltävän elämänsä on elänyt eri tavoin. Tällöin itsensä pitää opettaa uusiin normeihin. Tämä voi viedä aikaa ja vaatii alussa enemmän tai vähemmän aktiivista miettimistä siitä että miten islam opettaa minua toimimaan.
Kuitenkin ajan kanssa näistä asioista tulee normi jopa islamiin kääntyneelle, eikä niitä tarvitse juuri erikseen miettiä.
Vastauksena siihen että onko islamissa sääntöjä, niin toki. Muslimi ei kuitenkaan näe uskontoa kasana sääntöjä, vaan ikäänkuin taulun kehyksinä: nämä kehykset antavat hyvän elämän puitteet niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisellakin tasolla.
Ja miten paljon tyhjää tilaa kehyksien sisälle jää! Sen voi maalata aika pitkälti sellaiseksi kun itse haluaa!
Islam on elämäntapa. Suunta. Ja kun taustalla on motiivi (Paratiisi), on "sääntöjen" noudattaminen mielekästä eikä pakkopullaa.
No comments:
Post a Comment